Mitä on magia
Magia, taikuus, intentio, qi, The Force… rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yhteistä kaikille on idea siitä, että ihmisen käytettävissä on voimaa, joka tarjoaa väylän vaikuttaa maailmaan normaalin fyysisen vaikutusmekanismin ohella. Tässä artikkelissa pohditaan konseptien tasolla, minkälainen voima on kyseessä, miten sen käyttö ilmenee elämässämme ja minkälaisia seurauksia sillä voi olla.
Magia on arkipäiväistä, kaikkien saatavilla olevaa ja silti sanoinkuvaamatonta
Tämä artikkeli nojaa suuresti Daniel Ingramin kirjoitukseen1 magiasta, sekä Carlos Castanedan kuvaukseen muinaisen Meksikon shamanistisesta perimätiedosta. Kirjoittajan teesinä on, että molemmissa kuvataan samaa ilmiötä, jota nimitetään intentioksi.
“Consciousness plus intent produces magick. Anything that was produced by these two, even if present in the smallest way, is a magickal act or product.” –D. M. Ingram
Magiikka on yksinkertaisuudessaan tietoisuuden aikaansaamaa intention käyttöä. Intentio taas on Carlos Castanedan mukaan maailmankaikkeudessa virtaava, pysyvä, itsestään tietoinen voima, jota ihmiset voivat halutessaan kutsua käyttöönsä2. Intentio avaa ihmisille mahdollisuuden aistia ja toimia tavoilla, jotka ovat arkisen kokemuspiirimme ulkopuolella.
Intentiossa ei kuitenkaan itsessään ole mitään yliluonnollista, käytämme sitä tiedostamattamme kaikki joka päivä. Se, mitä kutsumme magiaksi, on yksinkertaisesti intention käyttämistä tavoilla, jotka eivät välttämättä edes tule meille mieleen. Olemme siis rajoittaneet syystä tai toisesta mahdollisuuksien rajojamme.
“The more we increase our ability to concentrate and to perceive reality clearly, the more we will begin to perceive the extraordinary magickal aspects of reality.” –D. M. Ingram
Magiikan havaitsemiseen, varsinkin jos se on tavallista magiaa, tarvitaan tietoisuutta. Sen on oltava tarpeeksi korkealla tasolla, että varsinkin tavallisen magian (kts. alla oleva taulukko) maagisuus tulee ilmeiseksi.
Magian käyttöön vaikuttaa myös itse intention voimakkuus. Intentiota käyttävä “kutsuu” käyttöönsä jotain, joka on meidän ulkopuolellamme. Se, missä määrin olemme tietoisia tästä voimasta, tai kuinka paljon olemme sitä käyttäneet tietoisesti, määrittää myös kutsumme voimakkuuden.
Magiikka voidaan käsittää kahdesta eri näkökulmasta: 1) kokonaisuuden eli universumin näkökulmasta, jolloin kaikki mitä tapahtuu on luonnollisen, persoonattoman voiman aikaansaamaa yhteenliittynyttä kausaliteettia, tai 2) suhteellisesta näkökulmasta, jolloin tarkastellaan jokaisen henkilökohtaista voimaa vaikuttaa heidän havaitsemaansa universumin osaan. Tässä artikkelissa tarkastellaan ensiksi magiaa subjektiivisena kokemuksena ja lopuksi magiaa osana kokonaisuutta ja universumin järjestystä.
Magian karkea jaottelu
Magia voidaan jakaa karkeasti tavalliseen (luonnolliseen) ja epätavalliseen (“luonnottomaan”) magiaan. Tavallinen/luonnollinen on nykypäivän ihmisille arkipäiväistä ja jotain, joka ei aiheuta suuria ongelmia. Epätavallinen, tai lainausmerkeissä “luonnoton” magia on jotain, jonka kanssa täytyy olla tarkkana.
| Laji | Kuvaus |
|---|---|
| Tavallinen magia | Magia, jota "tavalliset" ihmiset eivät luokittele magiaksi. Laajasti ottaen kaikki intention avulla luotu, kuten vaikkapa käsityöt, taide tai jalkapallossa tehty taidokas maali. Kyseessä on silti saman voiman hyödyntäminen, kuin muussakin, epätavallisemmassa magiassa. |
| Epätavallinen magia | Magia, jota useimmat ihmiset pitäisivät magiana sen nähdessään. Eli kaikki kausaaliset tapahtumat, joiden selittäjä ei mahdu tieteen määritelmään. Epäluonnollinen on lainausmerkeissä, koska kyseessä on mitä luonnollisin asia. |
Magian käyttöön liittyy läheisesti myös sen käyttäjän tietoisuus, eli onko hän tietoinen intentionsa seurauksista.
| Laji | Kuvaus |
|---|---|
| Tiedostamaton magia | Tavallinen, magian luonteesta epätietoinen ihminen esim. hautoo raivon tunteita toista ihmistä kohtaan, eikä ole tietoinen intentionsa kapasiteetista aiheuttaa kohteessaan tosiasiallista vahinkoa. |
| Tiedostettu magia | Maagikko explisiittisesti haluaa, että jotain tapahtuu, ja kutsuu sitä varten intentiota. Maagi on tietoinen kyvyistään. |
Daniel Ingramin mukaan myös tiedostamattomalla magialla on sama potentiaali vahinkoon kuin tiedostetulla magialla. Tämä on tämänhetkisen maailman suuri tragedia, eli ihmiset aiheuttavat intentiollaan vahinkoa, vaikkeivat sitä tosiasiassa toivoisi. Siksi olisi tärkeää, että ihmiset tulisivat tietoisiksi intention voimasta aiheuttaa maailmassa konkreettisia kausaalisia muutoksia, jotka ovat suoraa seurausta heidän omista toiveistaan ja aikomuksistaan.
Maailma havaitsijoiden intentioiden ja odotusten summana
Kunkin yksilön havaitsema ja vaikutusalueella olevan osa maailmaa on osittain päällekkäinen toisen henkilön maailman kanssa. Päällekkäisyydestä johtuu, että samaan osaan maailmaa vaikuttaa useiden sen havaitsemien henkilöiden tietoisuus ja intentio.
Havaitsijoiden vaikutusalueella olevaan maailmaan kohdistuu erilaisia vaikutuksia ja siinä voi tapahtua erilaisia tapahtumia riippuen myös siitä, mitä havaitsijat mieltävä mahdolliseksi. Toisinsanoen se, mitä pidämme mahdollisena uskomuksiemme, aiempien kokemustemme ja paradigmojemme vaikutuksesta vaikuttaa suoraan siihen, mitä maailmassa ja elämässä koemme. Siis havaitsemme, mitä odotamme havaitsemamme.
Epätavallisen magian osalta esim. joku voi pitää onnenamulettia/-rahaa/-sukkia hyvinkin voimakkaana, kun taas toinen voi nähdä silloin tällöin enneunia ja kuitenkin pitää onnenesineitä taikauskona. Joku voi pitää ruumiistapoistumista mahdollisena, kun taas telepatiaa mahdottomana. Jotkut uskovat enkeleihin/tonttuihin, jotkut voivat keskustella kuolleiden kanssa tai lukea toisten ajatuksia (kirjaimellisesti).
Kun käytämme magiaa tai havaitsemme sen vaikutuksia, pikkuhiljaa oma käsityksemme maailmasta voi olla täysin erilainen verrattuna ihmisiin, jotka eivät ole magialle herkkiä ja eivätkä itse ole sitä tietoisesti käyttäneet. Tämä on valitettava totuus, jonka kanssa jokainen magian kanssa tekemisissä oleva joutuu elämään.
Daniel Ingram käyttää tästä kunkin magiikalle asettamien ennakko-odotusten ja -luulojen summasta nimitystä “epäuskon kenttä” (Field of Disbelief). Kukin havaitsija projektoi oman epäuskon kenttänsä maailmaan, ja tämä kenttien summa muodostaa sen maailman, jonka puitteissa magiaa käyttävä toimii ja jossa hänen toimiaan arvioidaan.
Itse käytän mieluummin kielikuvaa odotuksista, joita kohdistamme maailmaan. Odotamme maailman (ja siinä esiintyvän magian) olevan tietynkaltaista.
Maagisten odotustemme täyttymättömyys aiheuttaa konfliktin
Jos yhden havaitsijan mahdottomana pitämät asiat tapahtuvat hänen havaitsemassaan maailmassa toisen toimijan intention toimesta, eli toisinsanoen epäuskon kentät ovat ristiriidassa, tämän ristiriidan vaikutuksesta syntyy konflikti. Kaikki tätä odotusten ja todellisuuden suhdetta järkyttävät tapahtumat aiheuttavat meissä konfliktin, joka heijastuu myös muihin havaitsijoihin. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole kunnollista karttaa hahmottaa magian eri aspekteja ja niiden potentiaalia, eivätkä he osaa suhtautua niihin rakentavasti.
Tämän konfliktiherkkyyden takia magian käyttö on potentiaalisesti hyvinkin riskialtista. Daniel Ingram listaa muutamia tapoja ratkaista magian käyttäjän potentiaalisesti kohtaamat konfliktit:
| Vaihtoehto | Kuvaus |
|---|---|
| Luovuttaminen | Magian käyttäjä voi olla edes yrittämättä vaikuttaa maailmaan konfliktien pelossa. Daniel Ingram kutsuu tätä "pienimpään yhteiseen nimittäjään tyytymiseksi", jossa pienimmällä nimittäjällä tarkoitetaan alhaisimman magiapotentiaalin epäuskon kenttää. |
| Yksityinen magia | Maagi voi yrittää magian käyttöä niin, että on epätodennäköistä sen tulevan kenenkään havaitsemaksi. |
| Salamyhkäinen (stealth) magia | Magiaa käytetään niin, että vaikka se todennäköisesti saattaa aiheuttaa konfliktin toisen havaitsijan odotusten kanssa, se kuitenkin vaikuttaa ulospäin aivan tavalliselta, ei-maagiselta (sikäli kuin havaitsija tekee tällaista eroa). Magian käyttäjä naamioi magiikan niin, että sille on kaikkien havaitsijoiden ennakko-odotusten mukainen hyväksyntä. |
| Julkinen konsensukseen pohjautuva magia | Magiaa voi yrittää käyttää niin, että vaikka se todennäköisesti havaitaan, se ei kuitenkaan aiheuta ristiriitaa kenenkään maagisten odotusten kanssa, eli toisinsanoen kenenkään odotukset eivät joudu konfliktiin magian kanssa. Kaikki magian kokijat (ketkä sen havaitsevat) hyväksyvät magian aiheuttamat vaikutukset, koska heillä on siitä ääneenlausumaton konsensus. Tämä vaatii käyttäjältään erittäin huolellista tutustumista havaitsijoiden odotuksiin. |
| Julkinen konsensuksen rikkova magia | Magian käyttäjä tekee tietoisen riskin aiheuttamalla konfliktin magian havaitsijoiden odotusten kanssa. Ennen modernin ajan alkamista esim. keski-ajan Euroopassa monet noidat ottivat tämän riskin ja aiheuttivat yhteisössään konfliktin. Konfliktin seuraukset ovat usein kieltäminen, pelko, viha yms. negatiiviset tunteet, joilla on potentiaalia suistaa yhteisön elämä raiteiltaan ja kohti kollektiivista hulluutta. On merkille pantavaa, että samat reaktiot ovat mahdollisia myös modernina aikana, vaikkakin konsensusta rikkovan magian käyttäjät ovat nykyään harvassa, useistakin eri syistä. |
| Kohdistettu julkinen magia | Tämä vaatii maagilta suurinta taitoa: maagi (tai monta yhdessä) pystyy vaikuttamaan magian kohtaajiin niin, että heidän ennakko-odotuksensa muuttuvat. Toisinsanoen maagi manipuloi ihmisten magiaodotuksia, tai epäuskon kenttää. Manipuloinnin seurauksena maagin toimille on yleinen, ne hyväksyvä konsensus, eivätkä ne aiheuta näin ollen konfliktia. Tälle magian lajille on monta muutakin eufenismia, kuten suggestio, aivopesu tai yksinkertaisesti koulutus. |
Maagikon ulkoiset ja sisäiset tunnukset sekä rituaalit
Vaikka magian käyttäminen onkin ensisijaisesti kykyämme kutsua intentiota haluamaamme tarkoitukseen, monet maagikot turvautuvat usein myös ulkoisiin tunnuksiin, vaatteisiin, taikakaluihin, rituaaleihin jne. Näkyvät ulkoiset varusteet, tunnukset ja liikkeet ovat takuuvarma keino herättää muiden huomio, joten niiden käyttöön täytyy siis liittyä jokin syy, että niitä kannattaa käyttää magian konfliktiherkkyyden takia.
Esimerkiksi uskonnollisten johtajien vaatetuksella on monia eri merkityksiä, joista tärkein on tietysti heidän esilletuomisensa tavalliseen kansaan nähden. Vaatetus ja koristeet antavat heille myös statusta katsojien silmissä. Statuksen ylläpito on tärkeää uskontojen yhteiskunnallisen aseman varmistamiseksi.
Symbolien ja tunnusten vaikutus voi myöskin olla hienovarainen muutos havaitsijan mahdollisena pitämiin asioihin, tai ne auttavat tuomaan esiin magian havaitsijan tukahdutetut tuntemukset. Ihmiset saattavat esimerkiksi reagoida voimakkaasti uskonnollisiin symboleihin, vaikka muuten ajattelevat olevansa ateisteja tai ei-hengellisiä. Symboleihin on latautunut voimaa, joka vaikuttaa meihin riippumatta omista uskomuksistamme.
Magian populaareihin kuvauksiin liittyvät usein myös kaikenlaiset rituaalit. Osana rituaaleja voivat olla esimerkiksi taikasanat, uhraukset, tulen/veden käyttö yms., joiden helposti ajatellaan itsessään muodostavat magian pääasiallisen toimintatavan.
Carlos Castanedan3 mukaan rituaalien tärkein funktio on, että ne keskittävät havaitsijoiden huomion. Rituaaleihin ei siis sisälly itsessään mitään kummempaa voimaa. Vaikutukset tulevat kaikissa tapauksissa rituaaliin osallistujien tietoisesti kohdistetusta intentiosta.
Intentiota osaa käyttää vain käyttämällä sitä. Sovittujen menettelytapojen puuttuminen on asia, jota nykyajan ihmisen on tavattoman vaikea hyväksyä. Meidän aikamme ihminen elää kurimuksessa, jonka täyttävät käsikirjat, toimintatavat, menetelmät, vaiheet jotka johtavat seuraavaan vaiheeseen. Hän tekee ehtimiseen muistiinpanoja, piirtää käyritä ja paneutuu syvästi tieto-taitoon. Mutta noitien maailmassa menettelytavat ja rituaalit ovat vain keinoja, joilla huomio saadaan houkutelluksi ja kohdistetuksi. Ne ovat välineitä, joiden avulla mielenkiinto ja päättäväisyys pakotetaan kohdistumaan johonkin. Muuta arvoa niillä ei ole.” –C. Castaneda
Rituaaleja ei kuitenkaan kannata väheksyä, vaan hyödyntää niiden tavatonta kykyä huomion puoleensa vetämiseen. Rituaalit helpottavat erittäin paljon magian käyttöä yleisön edessä ja myös henkilökohtaisesti tehtynä. Tuoksut, äänet, valot yms. aistiärsykkeet muokkaavat tietoisuuttamme hienovaraisesti, ja virittävät meidät vastaanottavaisemmaksi. Toisinsanoen, epäuskon kenttämme muuttuu.
Magiikan ajoitus
Magiikan ja ihmisten reaktioiden väliseen suhteeseen vaikuttaa myös magiikan ajoitus. Daniel Ingram jakaa sen kahteen kategoriaan:
| Laji | Kuvaus |
|---|---|
| Välitön magia | Maagin intention ja havaittavien vaikutusten välissä ei ole viivettä. Jos maagi tahtoo kynttilän liekin liikkuvan ja se liikkuu vaikkapa sekunnin päästä, kyseessä on välitön magia. Luonnollisesti välittömät vaikutukset ovat havaitsijoista paljon vaikuttavammat kuin viivästetyt, ja siksi ne todennäköisesti herättävät välittömiä reaktioita, niin hyvässä kuin pahassa. |
| Viivästetty magia | Maagi esimerkiksi keskittää intentionsa jonkin elämäntilanteen kehittymiseen tiettyyn suuntaan, ja vaikkapa viikkojen tai kuukausien päästä näin käy. Maagikon kannalta viivästetty palkinto saattaa olla paljon tyydyttävämpi kuin välitön, varsinkin kun viivästettyä magiaa käytetään usein maagikon itsensä kannalta paljon merkityksellisimpiin asioihin kuin välitöntä magiaa. |
Magian voimakkuus
Magian voimakkuuteen vaikuttaa suuresti se, missä määrin olemme tietoisia magiasta tietoisuuden ja intention yhteisvaikutuksena. Jos olemme tietoisia sen luonteesta, ja olemme käyttäneet sitä paljon, oma magiamme on luonnollisesti paljon voimakkaampaa kuin henkilöllä, jolla ei ole kuin aavistus energiasta, jota hän kuitenkin päivittäin käyttää ja jolla hän pyrkii vaikuttamaan elämäänsä. Käyttämällä intentiota tulemme itsevarmemmaksi kyvystämme hallita sitä, ja itsevarmuutemme tekee puolestaan intention käytöstä helpompaa.
Magiaan vaikuttaa myös muiden ihmisten (ja eliöiden) intentio. Jos se, mitä toivomme tapahtuvan on ristiriidassa muiden toiveiden kanssa, oman magiamme voimakkuus ei riitä näiden muiden toiveiden kumoamiseen.
Daniel Ingram myös kirjoittaa tarpeesta valmistella magian käyttöä. Valmisteluun liittyy oikea keskittyminen asiaan, mahdollisesti tarpeellinen rekvisiitta tai rituaalit mielen keskittymisen helpottamiseksi, mielen hiljentäminen häiritsevistä ajatuksista sisäisen hiljaisuuden saavuttamiseksi ja tietysti huolellisesti asiaan tutustuminen. Meidän on oltava hyvin perillä siitä, mitä haluamme tapahtuvan tai mihin haluamme vaikuttaa, sekä myös missä määrin siihen jo vaikuttavat muiden ihmisten intentio, että voimme saavuttaa haluamamme tuloksen.
Daniel Ingramin mukaan intention kutsumisen voimakkuuteen voimme vaikuttaa myös saavuttamalla korkeimman tietoisuuden tason mihin kykenemme (Buddhalaisten termein jhana), sieltä takaisin laskeutuminen ja sen jälkeen intentioon keskittyminen.
Magiikka ja moraali
Daniel Ingram kiinnittää magiikan vahvasti buddhalaiseen kontekstiin myös moraalin osalta. Magian käyttö tulee helpommaksi, jos kehitämme itsessämme positiivisia puolia, hyväntahtoisuutta, ymmärrystä ja empatiaa. Buddhalaisuudessa on neljä hyvettä, joiden kehittämisen myötä ymmärryksemme maailmasta ja sitä myötä magian oikeasta käytöstä kasvaa: hyväntahtoisuus (metta), myötätunto (karuna), empaattinen ilo (mudita) ja mielen tasapaino tai neutraali suhtautuminen maailmaan (upekkha).
Tähän liittyy vahvasti myös buddhalaisten konsepti todellisuuden kolmesta aspektista: kärsimyksestä (dukkha), kaiken tilapäisyydestä (anicca) ja persoonattomuudesta (anatta). Jos saamme meditaation avulla oivalluksen siitä, ettemme pohjimmiltamme ole itsenäisiä havaitsijoita (anatta), joilla olisi absoluuttista vapaata tahtoa, seuraava kysymys tietysti on, kenen tahtoa toiminnallamme toteutamme? Buddhalaisten/taolaisten/hindulaisten/kristittyjen/islaminuskoisten vastaus tähän on, että universaalin, kaiken alkulähteenä olevan voiman.
Jos magiikan opiskelumme pontimena on omat, henkilökohtaiset tavoitteemme nautinnosta, maallisista rikkauksista tai toisten vahingosta oman hyötymme kustannuksella, magiamme harjoitus väistämättä vaikeutuu, koska toimimme tätä universaalia voimaa vastaan ja aiheutamme väistämättä sekä itsellemme että muille kärsimystä (dukkha). Magiikan tulisi siksi olla harmoniassa universaalin järjestyksen kanssa, ja omat ponnistelumme tulisi asettaa sen kanssa oikeaan kontekstiin.