Ajatus ihmiskunnan historian jakamisesta toisiaan seuraaviin aikakausiin on tuttu monista hengellisistä teksteistä. Erilaisista ihmiskunnan aikakausista ovat kirjoittaneet mm. aztecit, mayat, hopit, egyptiläiset ja hindut. Yhteistä näille kuvauksille on syklisyys, eli aikakaudet ovat osa suurta ajan kiertokulkua, ja toistuvat säännöllisesti. Toinen yhteinen aspekti on ajatus ihmiskunnan yhteisestä polusta, jota he taivaltavat. Tämä polku liittyy ihmisten henkiseen kehitykseen.

Ihmiskunnan kehitys henkisyyden polulla

Hakim Awyan, egyptiläinen opas ja perinnetiedon välittäjä, on kuvannut ihmiskunnan henkisen kehityksen evolutiivista luonnetta Stephen Mehlerin kirjoissa1 syklisenä kehityskulkuna, joka rinnastuu päivän kiertokulkuun ja ihmisen kasvuun. Ihmiskunta aloitti henkisen kehityksensä aikana nimeltä Kheper. Tätä aikakautta kuvastaa koppakuoriainen, ja tämä aika rinnastuu päivänsarastukseen sekä lapsen syntymään. Ihmiskunnan tietoisuus oli juuri herännyt.

Seuraava aikakausi oli nimeltään Ra, jota kuvaa aamupäivä. Ihmiskunnan tietoisuus oli verrattavissa nuoreen lapseen, joka ajattelee etupäässä itseään ja hänen egonsa kehittyy vahvemmaksi. Tätä seurasi Oon, eli keskipäivä/varhainen iltapäivä. Tällöin ihmiskunnan tietoisuus oli kehittynyt aikuisuuteen (tällöin myös rakennettiin Gizan pyramidit Hakimin mukaan). Oonin jälkeen koitti Aten, tietoisuuden myöhäinen iltapäivä/alkuilta. Tietoisuus oli tällöin saavuttanut täyden potentiaalinsa, ja monet ihmiset olivat valaistuneita. Viimeinen vaihe syklissä on Amen, jota nyt elämme ja jota kuvaa yö. Tietoisuuden olemus on meiltä piilotettu, emmekä ole tietoisia omasta historiastamme, todellisesta luonnostamme tai ihmiskunnan kehityksestä tietoisuuden evoluutiossa. Meillä on jäljellä enää vain myytit.

Yön jälkeen koittaa taas aamu, jota kohti ihmiskunta on parhaillaan matkalla. Tietoisuus alkaa taas sarastaa.

Katastrofismi

Awyan antoi eräässä luennossan aikakausille myös kestot, joiden mukaan niitä voi yrittää ajoittaa2. Awyanin mukaan ihmiskunta heräsi ensimmäisen kerran tietoisuuteen n. 65000 vuotta sitten.

Taulukossa 1. on esitetty Hakimin mainitsemat aikakaudet, sekä myös Randall Carlsonin luokituksen mukaiset, maapalloa kohdanneet katastrofit jotka ovat olleet tarpeeksi suuria hävittääkseen kokonaisen sivilisaation3. Katastrofit liittyvät aikakausiin siltä osin, että monissa perinneteksteissä aikakausien vaihtuminen on yhdistetty suureen katastrofiin, joka koituu suuren osan ihmiskuntaa kohtaloksi, ja jonka jälkeen alkaa jälleenrakennus. Edellinen maailma pyyhkäistään (kirjaimellisesti) puhtaaksi, ja kollektiivinen tietoisuutemme voi ottaa seuraavan kasvuloikan. Carlson on identifioinut kuusi tällaista megakatastrofia viimeisen 65000 vuoden aikana.

Taulukko 1. Ihmiskunnan aikakaudet Hakim Awyanin mukaan, ja niiden vaihtumiseen mahdollisesti vaikuttaneet megakatastrofit.
Aika Merkitys, tietoisuuden kehitys Päättänyt katastrofi (Randall Carlson) Vuosia ennen 1950 (BP)4
Amen Ilta (kätketty tietoisuus)    
Aten Myöhäinen iltapäivä (valaistuminen) Burckle crater event ja sitä seurannut tsunami ~5000
Oon Keskipäivä (tietoisuuden aikuisuus) Nuorempi Dryas ilmastokatastrofi (Heinrich event 0) ~12000
Ra Aamupäivä (tietoisuuden nuoruus) Heinrich Event 2 ~24000
Kheper Aamu (tietoisuuden sarastus) Heinrich Event 4 ~38000

Aikakausien ajoittaminen katastrofien perusteella antaa meille kätevän työkalun, jonka perusteella hahmottaa myös tulevaisuutta. Katastrofit tuntuvat toistuvan tietyin väliajoin. Graham Hancock on kirjoissaan tuonut esille teorian5, joiden mukaan katastrofien ajoitus on yhteydessä maan akselin kiertoon, eli prekessioon. Ajatus tässä on, että akselin kierto ei itsessään aiheuta katastrofeja, vaan sen kanssa synkronissa oleva maapallon kohtaaminen esimerkiksi asteroidiparven kanssa, joka risteää maapallon kiertoradan säännöllisin väliajoin.

Hopien aikakaudet

Hopi-intiaanien aikakaudet ovat samantyyppiset kuin Hakim Awyanin välittämässä egyptiläisessä perinnetiedossa, tosin heillä aikakausia on yhteensä seitsemän, ja elämme tällä hetkellä niistä neljännessä6.

Taulukossa 2. on esitetty hopien maailmat, ja niitä kohdanneet katastrofit. Maailma viittaa tässä maailmaan, jossa Hopit asuvat/asuivat, eli nykypäivänä Pohjois-Amerikkaan.

Taulukko 2. Ihmiskunnan aikakaudet hopi-intiaanien mukaan.
Maailma Päättänyt katastrofi7
Toowakachi -
Kásskara / Kuskurza Suuri tulva
Tokpa Jää
Tokpela Tuli (tulivuoret)

Hopien historiikissa on myös mielenkiintoinen tarina kolmannen maailman päättäneistä mullistuksista suuressa tulvassa. Hopit mainitsevat, että vähän ennen katastrofia Atlantiksen kuningatar, “Turkoosi Nainen” (viittaa hänen käyttämiinsä koruihin), käynnisti suuren hyökkäyksen Hopien asuttamaa mannerta Kásskaraa kohtaan. Kásskara mainitaan olleen manner päiväntasaajan eteläpuolella, josta pieni osa oli sen pohjoispuolella. Kásskara kuten myös Atlantis tuhoutuivat luojajumalan käynnistämässä katastrofissa. Syynä tuhoon oli ihmisten pahuus ja sodankäynti, sekä maailman salaisuuksien tutkiminen, joita ihminen ei saisi tietää. Ihmisellä on hopien mukaan (lähes) samat kyvyt kuin luojajumalallakin, mutta jotkin tiedot eivät ole heitä varten, eivätkä he saa niitä tutkia, tai käyttää tappaakseen tai vallanhimossaan6.

Maya-intiaanien aikakaudet

Maya-intiaaneilta säilyneessä Popol Vuh -kirjassa on myös kuvattu samantapainen maailmojen järjestys8. Mayat kuvaavat hopien tavoin tähän mennessä hallinneet neljä maailmaa. Ensimmäiset luodut ihmiset tehtiin eläimille seuraksi, mutta he eivät kuitenkaan muista luojiaan eikä heillä ole sydäntä, joten he tuhotaan.

Toinen ihmiskunnan aika alkaa, kun ihmiset luodaan puusta. Jokin kuitenkin menee taas vikaan, ja ihmiskunta tuhoutuu suuressa tulvassa.

Kolmannella kerralla jumalat onnistuvat paremmin, ja maissista luodut ihmiset ovat täydellisiä, komeita ja hyväsydämisiä. He näkivät kaiken ja tiesivät kaiken taivaan alla.

Jumalat kuitenkin tulevat epäluuloisiksi, eivätkä luota ihmisiin. He päättävät viedä heiltä heidän näkönsä/tietonsa niin, etteivät he enää näe maailmankaikkeuden salaisuuksia.

Ihmiskunnan tietoisuuden matka

Yhteistä näillä tarinoilla on, että ihmiskunnan henkinen evoluutio on kulkenut vaiheiden läpi kasvusta valaistumiseen erilaisten katastrofien kautta. Mayoilla ja hopeilla katastrofit lisäksi seuraavat ihmiskunnan lankeamista korkean moraalin yhteiskunnasta kohti yhteiskuntaa, jossa korruptio ja pahat aikomukset ovat yleisiä johtajissa ja alamaisissa. Nykyistä maailmaa ne kuvaavat jonkinlaisena unena, josta ihmiskunnan täytyy herätä ennenkuin he voivat aloittaa seuraavan vaiheen kehityksessään.

Lähteet

  1. Stephen Mehler. The Land of Osiris. Adventures Unlimited Press. 2002. ISBN 978-0932813589. ↩

  2. “Abd’el Hakim Awyan.mp4”. https://www.youtube.com/watch?v=gr2xO4s-8Lg. Ladattu 07.09.2020. ↩

  3. ”Why is There NO Record of Ancient Humans? - Randall Carlson”. https://www.youtube.com/watch?v=F-d4zfovcog. Ladattu 07.09.2020. ↩

  4. Hemming, Sidney R. “Heinrich events: Massive late Pleistocene detritus layers of the North Atlantic and their global climate imprint”. Reviews of Geophysics. 42. Julkaistu 18.03.2004. doi:10.1029/2003RG000128. Ladattu 07.09.2020. ↩

  5. Graham Hancock. Magicians of the Gods. A Thomas Dunne Book for St. Martin’s Griffin. 2017. ISBN 978-1250118400. ↩

  6. Shawn Hamilton. Kásskara: Sunken Land of the Hopi Ancestors. https://grahamhancock.com/hamiltons1/. Ladattu 07.09.2020. ↩ ↩2

  7. Shawn Hamilton. Earth Cataclysms And The Hopi Kachinas, Saviours From Space. https://grahamhancock.com/hamiltons2/. Ladattu 07.09.2020. ↩

  8. Joshua J. Mark. Popol Vuh. https://www.ancient.eu/Popol_Vuh/. Julkaistu 21.03.2014. Ladattu 07.09.2020. ↩